tiistai 11. syyskuuta 2018

Fariini-cookiet

Rakastan erilaisia cookieita, ja niitä löytyykin blogistani paljon. Tänään kokeilin ekaa kertaa fariini-cookieita, joihin nimensä mukaisesti tulee paljon fariinisokeria. Lisäksi ihanaa makua antamaan tulee kanelia, ja tästä(kään) taikinasta ei saa unohtaa suolaa, joka tasapainottaa maut täydellisesti.

Nämä olivat aivan ihania, voimakkaan makuisia, tahmaisen pehmeitä, meheviä ja ihanasti syksyyn sopivia keksejä! ♥ Jo näiden taikina on niin järjettömän herkullista, että sen voisi kokonaankin syödä ihan sellaisenaan. Lisäksi nämä ovat todella helppotekoisia, mitään ei tarvitse vaahdotella. Ainoa haaste on paisto, näiden pitää jäädä sopivan raaoiksi, jotta rakenne on täydellisen pehmeä.

Ja kyllä, suosittelen ehdottomasti digitaalivaakaa näiden(kin) tekemiseen.

Resepti Ruokasurffausta -blogista hieman muunneltuna.


Fariini-cookiet (noin 30 kpl)

250 g vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
1½ tl maissitärkkelystä (Maizenaa)
1/4 tl suolaa
3/4 tl kanelia
muutama pyöräytys vaniljamyllystä (tai esim. vaniljasokeria)
250 g fariinisokeria
170 g voita (normaalisuolaista)
1 kananmuna 

Koristeluun:
erikoishienoa Siro-sokeria

Sulata voi ja anna sen jäähtyä sen verran, ettei se tunnu enää kuumalta.

Yhdistä jauhot, sooda, Maizena, suola, kaneli ja vanilja. 

Lisää voisulan sekaan fariinisokeri ja kananmuna. Sekoita hyvin sekaisin esim. lastalla tai käsivispilällä. Ei tarvitse vatkata. Lisää jauhoseos joukkoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa.

Taikina on tässä vaiheessa melko löysää, joten anna sen olla kelmuun käärittynä ainakin tunnin verran jääkaapissa. Kokeile välillä, milloin taikina tuntuu tarpeeksi jämähtäneeltä, muttei vielä kivikovalta.

Ota taikinasta esim. ruokalusikalla paloja ja pyörittele ne palloiksi. (Omani painoivat 25 g/kpl -ja kyllä, punnitsen jokaikisen). Kaada erikoishienoa sokeria syvään kuppiin, ja pyörittele pallot siinä kauttaaltaan.

Laita pellille leivinpaperin päälle ja jätä tarpeeksi tilaa keksien välille. (Itse paistoin kerralla 9 tai 12 kpl). Paista 160 asteessa toisiksi ylimmällä tasolla noin 7-8 minuuttia. Avaa uuninluukku, vedä peltiä hieman esiin ja painele nopeasti keksejä haarukalla hieman keskeltä. Paista vielä 1-2 minuuttia. Tarkkaile paistumista, ja ota uunista ennemmin liian aikaisin kuin liian myöhään. Näiden ei tarvitse saada juurikaan väriä ja ne saavat jäädä hieman raaoiksi, se on salaisuus täydellisen pehmeisiin cookieihin.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Mutakakku Daim-kermalla

Leivoin tällaisen ihanan mutakakun blogini 10-vuotissynttäreiden kunniaksi.

Edellisessä synttäripostauksessa ekassa kuvassa on ensimmäinen leipomani juustokakku, joka oli Daim-juustokakku. Daim on aina ollut yksi suosikkisuklaistani, ja tuon juustokakun myötä se on myös yksi minulle rakkaimmista suklaista. Ei siis ole sattumaa, että synttärikakuksi valikoitui Daimia sisältävä kakku. Ja voi miten ihana kakku tämä olikaan! ♥

Tämä on niin ihanan mehevää ja tahmaista, että aloin miettimään onko tämä sittenkään mutakakku, vai sittenkin brownie. Tää on nimittäin todella browniemainen herkku, ja HUOM: todella tuhti sellainen. Mutta sitten mietin, että mikä erottaa brownien ja mutakakun virallisesti toisistaan? Rakastan leivonnaisissa täydellisesti kuvaavia nimiä, siksi ne ovat joskus todella pitkiä. Tämä tekisi mieli nimetä mutakakku-brownieksi. Mutta olkoon nyt mutakakku :D

Daim-kermalle on kaksi eri ohjetta.

Rakastan Daim-fluffia, eli vaihtoehtoa nro 1, yli kaiken ♥ Sitä voi käyttää mihin tahansa muuhunkin, ja varsinkin sitä voi syödä ihan sellaisenaan -ja paljon! Se on silkkisen sileää ja pehmeää, ja maistuu ihanasti kauttaaltaan Daimille. Tämä mutakakku on tosin niin voimakkaan makuinen, että tämän kerman maku aavistuksen meinaa peittyä sen alle. Siksi ripottelin kuvausten jälkeen kakun päälle vielä kauttaaltaan Daim-murskaa ja tämän jälkeen kakku olikin omaan makuuni täydellinen. Sitähän voisi halutessaan lisätä myös vaahdon joukkoon.

Vaihtoehdossa nro 2 Daimit murskataan ja lisätään rouheena kermavaahtoon. Tämä on nopeampi vaihtoehto, ja sen voi tehdä juuri ennen kakun tarjoilua valmiiksi. Itse en tätä kokeillut tällä kertaa, mutta se kuulostaa myös niin herkulliselta, että halusin sen tähän alkuperäisesta ohjeesta myös lisätä.

Mutakakun reseptin nappasin Tarun taikakakut -blogista. Alunperin se on Leivotaan-lehdestä, ja sen on tehnyt Mia Öhrn. Tein itse reseptistä poikkeavan daim-kuorrutteen, mutta laitan alkuperäisenkin ohjeen tähän. Teko-ohjeisiin tein pieniä muutoksia.


Mutakakku Daim-kermalla

Mutakakku:
200 g voita
200 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa


Huom: Jos teet daim-kermavaahdon nro 1, aloita siitä ja tee se valmiiksi jääkaappiin edellisenä iltana ennen tarjoilua. Se vaahtoutuu vain täysin jääkaappikylmänä. Vaihtoehdon nro 2 voit tehdä juuri ennen kakun tarjoilua.

Voitele hyvin pyöreä 22-24 cm irtopohjavuoka. Leivinpaperia ei välttämättä kannata käyttää, koska tämä kakku on niin tahmaista ja pehmeää, että paperi saattaa jäädä kakkuun kiinni. Voit käyttää myös irtopohjaista piirakkavuokaa, josta kakku on helppo nostaa pois. Pohja kannattaa tehdä edellisenä päivänä ja antaa olla yön yli jääkaapissa. Tällöin vuoasta irroittaminen on helpompaa.

Laita suklaa pieninä paloina kattilaan ja mittaa voi sekaan. Sulata miedolla lämmöllä sekoitellen, kunnes seos on tasaisesti sulanutta. Älä anna kiehahtaa! Jäähdytä seosta, kunnes se on haaleaa.

Vatkaa käsivispilällä nopeasti joukkoon sokeri ja kananmunat.

Sekoita keskenään vehnäjauhot ja suola, ja lisää suklaaseokseen. Sekoita nopeasti tasaiseksi ja vältä turhaa vatkaamista.

Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa uunin alatasolla 14-15 minuuttia. (Omassa uunissani täydellinen aika oli 13 minuuttia). Kakku jää hieman raa'aksi ja taikina heiluu vuoassa, mutta se kuuluu asiaan. Jäähdytä kakku ja anna olla yön yli jääkaapissa.

Daim-kermavaahto, vaihtoehto 1:
3 dl vispikermaa
200 g Daim-suklaata (+ koristeluun)

Huomioi, että tämä pitää tehdä edellisenä iltana ennen tarjoilua!

Mittaa vispikerma kattilaan. Lisää daimit pieninä paloina. Lämmitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoitellen, kunnes Daimit ovat sulaneet. Älä anna seoksen kiehahtaa missään vaiheessa, se saattaa vaikeuttaa vaahtoutumista. Tarkoitus on vain sulattaa suklaat. Tähän voi mennä jonkin verran aikaa.

Jos kaikki Daimit eivät ole sulaneet, siivilöi seos. Jäähdytä huoneenlämmössä ja anna olla jääkaapissa yön ylitse.

Vaahdota seuraavana päivänä kuohkeaksi vaahdoksi ennen tarjoilua, ja levitä tai pursota kakun päälle. Ripottele koristeeksi rouhittua Daimia.

Daim-kermavaahto, vaihtoehto 2:
2 ½ dl vispikermaa
2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl tomusokeria
2 tuplapakkausta (á 56g) Daim-suklaata


Vaahdota vispikerma. Lisää samalla joukkoon siivilän läpi kaakaojauhe ja tomusokeri.

Murskaa tai rouhi Daimit ja lisää rouheesta 2/3 kermavaahdon joukkoon. Säästä loput koristeeksi. Levitä tai pursota kakun päälle.

lauantai 1. syyskuuta 2018

Kanelitytön kakkuparatiisi 10 vuotta!

Tänään on kulunut tasan 10 vuotta siitä, kun aloin pitämään leivontablogia!

Ihan uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu. Kaikkien näiden vuosien aikana olen oppinut ihan valtavasti ja blogi on edelleen erottamaton osa mun elämää. Se on kuulunut mun arkeen jo kolmasosan mun vuosikymmenistä, ja täytin siis 30 alkuvuodesta. Olen joka päivä onnellinen siitä, että nyt leipomisesta on tullut mulle myös sivutoiminen työ! On ihan parasta tehdä teille tilauksesta leivonnaisia, tää on ehdottomasti mun suurin intohimoni ja rakastan leipomista yli kaiken ♥

Kanelitytön kakkuparatiisin tarina

Muutin tuolloin 10 vuotta sitten elokuussa 2008 pois kotoa Korpilahdelta ekaan omaan vuokrakämppääni Jämsänkoskelle Keski-Suomessa. Olin tuolloin 20-vuotias ja saanut opiskelupaikan ravintolakokki-koulusta. Vuotta aiemmin olin käynyt Jyväskylässä kansainvälispainotteisen talouskoulun ja saanut sieltä hurjan kipinän alalle, ja varsinkin leipomiseen. Leivoinkin tuon vuoden aikana todella paljon. Lähin leipuri-kondiittorikoulutus oli kuitenkin Jyväskylässä, jonne en halunnut muuttaa, joten mietin että pääseehän kokkinakin keittiöön hääräämään.

Olin tuon kesän aikana löytänyt tieni Vuodatuksen leivonta- ja ruokablogeihin, joita ei tuohon aikaan ollut todellakaan montaa. Aloin seuraamaan näitä, luin jokaisen blogin läpi yötä myöten ja jäin aina odottamaan uusia postauksia. Ihailin silmät suurina yli kaiken upeita kakkuja ja muita leivonnaisia, joista bloggaajat lisäsivät kuvia ja reseptejä. Olin löytänyt ihan uuden maailman.

Se oli tämä päivä silloin 10 vuotta sitten, kun istuin upouudella läppärilläni ja manasin jälleen pätkivää mokkulaani. Menin Vuodatuksen sivuille ja mietin josko minäkin perustaisin oman blogini. Sitten lähti käsistä. Sinne piti saada heti kaikki ikinä tekemäni leivonnaiset, osasta oli kuvat ja osasta ei. Reseptin lisäsin kaikista. Olin saanut pari vuotta aiemmin ylioppilaslahjaksi vanhemmiltani ihkaensimmäisen digikameran, jolla olin joitakin kuvia leipomuksistani napsinut.

En koskaan tee mitään harkitsematta ja miettimättä perinpohjin. Niin kävi myös blogin nimen kanssa. Istuin varmaan 3 tuntia säkkituolissani läppäri nenän edessä nimeä miettien. Pyörittelin vaikka mitä nimiä, harmi ettei tullut laitettua niitä mihinkään ylös. Oli ne niin älyttömiä. Mutta sitten jostain tuli mieleen suuri rakkauteni kaneliin, kanelileivonnaisiin ja korvapuusteihin. Siitä sitten jotenkin keksin itselleni nimen Kanelityttö. Halusin kuitenkin liittää nimeen myös leipomisen jotenkin, mutta halusin sen olevan vähän erilainen kuin esim. vaan Kanelitytön kakut. Tunsin olevani niin innoissani ja paratiisissa tästä löytämästäni omasta jutusta, että siitä se sitten tuli: Kanelitytön kakkuparatiisi. Halusin oppia tekemään yhtä upeita kakkuja kuin muutkin, ja toivoin nimen vielä joskus kuvastavan sitä.

Vastavuoroisuus oli aivan upeaa blogimaailmassa varsinkin tuohon aikaan ennen somea. Toisten blogeja kommentoitiin ahkerasti ja linkiteltiin omaan blogiin linkkilistaa muiden blogeista. Oon niin onnellinen siitä, että oon saanut kokea myös sen ajan ennen kuin kaikki menivät sekaisin sosiaalisista medioista. Mutta nykyaikakin on ihan mielettömän hienoa ja upeaa, oon tutustunut Instagramin ja Facebookin kautta niin moniin ihaniin ihmisiin, joista muutamista on tullut rakkaita ystäviäkin.

Ehdin pitää blogia Vuodatuksessa useamman vuoden, ennen surullisenkuuluisaa Vuodatuksen kuvien katoamista... En muista minä vuonna se oli, jotain välillä 2010-2012, mutta joka tapauksessa Vuodatuksesta katosivat jonkun kovalevy-minkälie -ongelman takia kaikki elokuun 2009 jälkeen lisätyt kuvat. Kyllä muuten oli aikamoinen ylläri aamulla! Vain tekstit jäivät jäljelle.

Kuten moni muukin, myös minä mietin hetken jatkanko enää blogin pitämistä. Monet menettivät kuvansa ikuisiksi ajoiksi, olen niin surullinen heidän puolestaan edelleen. Mutta minulla on onneksi aina ollut kaikki valokuvani myös tietokoneella ja useammassa paikassa varmuuskopioina. Niinpä rakensin blogini uudestaan. Päiväsin niitä taaksepäin 2009-vuoden alkuun, koska se oli selkeämpää. Alkoi uusi aikakausi ja olen kyllä tykännyt Bloggerin käyttämisestä Vuodatusta enemmän.

Kaikkien blogivuosien aikana olen ehtinyt tehdä rakkaasta harrastuksestani ammatinkin. Kokkikoulu jäi lopulta kesken vuoden jälkeen, koska ruoanlaitto ei kuitenkaan ollut se mun juttuni ja sen opiskelu tuntui turhalta, kun halusin vain leipoa kakkuja. Opiskelin sen sijaan leipuri-kondiittoriksi oppisopimuksella Elosen leipomolla Jämsässä. Valmistuin vuonna 2013. Rehellisyyden nimissä on tosin sanottava, että olen itse tekemällä, itse opettelemalla ja muiden blogeja lukemalla oppinut enemmän leipomisesta ja kakkujen koristelusta, kuin isossa tehdasleipomossa koko kahden vuoden aikana. Sain kuitenkin paljon hyviä vinkkejä ihan SM-tason kondiittoreilta.

Lisäksi olen tehnyt paljon muutakin keittiö-, leipomo-, kahvila- ja ravintolatyötä. On tiiättekö niin parasta, kun on vihdoin löytänyt sen oman juttunsa ja tekee sitä täydestä sydämestä. Olen välillä tehnyt muutakin, esim. ollut raksasiivoojana, hotellivirkailijana, ym. Mutta leipomista ei voita mikään! Blogi on pysynyt aina vaan mukana ja suurimman osan ajasta sitä on päivitetty minipienissä keittokomeroissa. Nykyisessä asunnossamme on onneksi vihdoin edes hieman isompi keittiö. Muutettiin vuosi sitten keväällä 2017 Jämsänkoskelta Tampereelle, ja se on ollut yksi parhaista päätöksistä.

Kaikki nämä vuodet myös teitä lukijoita ja seuraajia Facebookissa ja Instagramissa on tupsahdellut aina vaan lisää. Haluan kiittää jokaista siellä ruudun toisella puolella, on ollut ihan parasta jakaa leivonnaisia teidän kanssa! ♥ Kiitos kaikista ihanista viesteistä ja kommenteista, joita saan aina kasapäin! Vastaan aina jokaikiseen, olen aina yhtä otettu ja ylikuplivan iloinen niistä. Kiitos jokaiselle, jotka reseptejä testattuanne laitatte kuvia omista luomuksistanne! ♥ Niitä on aivan ihana katsoa, ja tunnen ihan mieletöntä iloa siitä, että haluatte jakaa niitä kanssani. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette tehneet kakkutilauksia aloitettuani kotileipomotoiminnan! ♥ Olen saanut niin ihanaa palautetta kakuistani, että pakahdun aina kiitollisuudesta ja onnesta niitä lukiessani. Menen kertakaikkiaan sanattomaksi joka kerta.

Ja lisäksi haluan myös kiittää vanhempiani, joita ilman en olisi pystynyt vielä aikoihin aloittamaan tilausleipomo-toimintaani! ♥ Sain alkuvuodesta 30-vuotislahjaksi ikioman ensimmäisen yleiskoneeni, jota ilman en tulisi enää toimeen. Lisäksi taloudellinen tuki on ollut korvaamatonta. Suuri kiitos kuuluu myös pikkuveljelleni, joka on vuosikaudet jo yrittänyt saada mua aloittamaan tilausleipomotoiminnan! ♥ Veljeni opiskelee yrittäjäjuttuja, ja olen saanut loputtomasti loistavia vinkkejä ja neuvoja. Monet blogin vanhemmista kuvista ovat myös veljeni ottamia, niistä myös kiitos. Ja lopuksi vielä kiitos miesystävälleni, jonka kanssa ollaan oltu yhdessä tänä vuonna 9 vuotta! ♥ Hän on nähnyt melkein koko blogiurani ihan läheltä, ollut mukana arjessa onnistumisen riemunkiljahduksissa ja myös niinä hetkinä, kun pilalle menneet leivonnaiset ovat kaataneet maailmani. Kiitos että olet siinä! ♥

Lopuksi vielä kiitos kaikille leivonnaisiani syöneille kärsivällisyydestä, kun herkkujen syömistä on juhlapöydässä aina joutunut odottamaan kuvausten ajan... ♥ :D

Ajattelin tähän loppuun vähän pölyttää resepti- ja kuva-arkistojani blogiurani varrelta. Lisään myös linkit resepteihin, jos ne blogistani löytyvät.

Hetkiä vuosien varrelta

Tässä ihkaensimmäinen koskaan leipomani paistettu juustokakku. Ohjeen olen napannut ekasta ostamastani kakkukirjasta. Tämä daim-juustokakku on edelleen yksi suosikeistani, sitä vaan ei ole tullut aikoihin leivottua. Tuolloin leivoin sitä aina. Tämä reseptien pölytys onkin näköjään loistava tapa tuoda mieleen uudestaan vanhoja reseptejä.


Tämä banaani-aurinko taas oli ensimmäinen koskaan tekemäni liivatteella hyydytetty juustokakku. Ja se tottatosiaan huomattiin pian, muutama minuutti tämän kuvan ottamisen jälkeen tämä kakku levisi armotta pitkin pöytää :D Eipä ollut ihan onnistunut se kokeilu.


Myyjäisiin koristelemani piparkakkutalo syksyltä 2007 talouskoulusta.

 
Nämä toffeiset suklaamuffinssit olivat ensimmäiset koristelemani muffinssit.

 
Ensimmäisen tilauskakkuni kanssa vuonna 2009 kävi näin, hups! Ei kannattaisi pyörähtää pursotinpussin kanssa liian lähellä kakkua, varsinkaan jos juhlat alkavat ihan pian.


Ja tältä näytti samainen kakku ylhäältä katsottuna. Älkää hyvät ihmiset pursottako liian pienellä tyllalla!


Ja tässä, haha en kestä, mun ensimmäinen marsipaanihahmoni vuodelta 2009 :D


Koripunos-pursotus oli kova sana punos-tyllien tullessa ekan kerran markkinoille. Niin sitä katsoo kakkujaan vuosien jälkeen ihan eri silmällä, nyt en ole yhtään iloinen siitä, että tämä kakku meni jonkun ristiäisiin.


Tässä on sellainen resepti, joka oli todella suuri hitti Vuodatuksen aikoina! Nimittäin omar-kinuskipalat. Pitäisi ehdottomasti leipoa tätä todella pitkästä aikaa.


Ensimmäinen marsipaaniruusuni vuodelta 2010... :D


 Pikkuveljeni rippikakku kesältä 2010.

 
Ja tottakai tässä pitää mainita blogin alkuvuosien kaikista suurin hitti: banoffee! ♥ Linkissä kuitenkin uusin käyttämäni resepti. Banoffee lähti leviämään blogeissa tuolloin räjähdysmäisesti. Yht'äkkiä kaikki tekivät sitä ja ihmeteltiin, että mitäs se sellainen kondensoitu maito on ja mistä sitä saa ja pitääkö sitä tosiaan keittää 3 tuntia. Silloin sitä ei todellakaan saanut kuin muutamasta paikasta, koska kaupat eivät tienneet mistään banoffeesta. Nykyisin tilanne on onneksi toinen, ja minusta on ihanaa, että banoffeeta edelleen rakastetaan niin paljon. Se on yksi nostalgisimmista ja edelleen rakkaimmista resepteistä minulle.


Pienten pullien leipominen ei oo koskaan kuulunut vahvuuksiini, eikä myöskään pitkojen.


Näiden pitäisi olla käpyleivoksia, mutta apua siili näistä tulee ennemmin mieleen :D Ei ollut vielä tuolloin vuonna 2011 hajuakaan näiden oikeaoppisesta leikkaamisesta. En tuolloin tiennyt, että tulisin näitä Elosella leikkaamaan tuhansia muutaman vuoden päästä...

 
Vuonna 2011 leivontablogeissa kohistiin tästä paholaisen piirakasta.


2012 ruusut alkoivat jo muistuttaa ruusuja, edes sinnepäin.


Kasattiin vähän sokerilla piparkakkutaloa veljen kanssa...


Daim-valkosuklaakakku on aina ollut yksi suosikkiresepteistäni.


Rakkain mustikkareseptini on ehdottomasti aina ollut tämä: mustikkamuffinssit kanelicrumblella.

 
Ensimmäisen junakakkuni sain kunnian tehdä kaverini pojan 1-vuotissynttäreille vuonna 2013.


Tässä vaiheessa kaikenlaista kakunkoristelutavaraa alkoi kummasti kertyä aina vaan lisää ja lisää.

 
 Raakoja ja muuten epäonnistuneita kakkuja on tullut näiden vuosien aikana otettua uunista ulos lukemattomia määriä. Monesti kysytään, että eikö mulla koskaan epäonnistu mikään. Voi kyllä epäonnistuu, ja yleensä aina juuri silloin kun olisi kaikista tärkeintä onnistua täydellisesti.


Monta vuotta etsittyäni löysin vihdoin syksyllä 2014 sen maailman parhaan amerikkalaisten suklaahippucookieiden reseptin. Näistä kuva alla. Kolme vuotta myöhemmin löysin kuitenkin ohjeen, joka niukasti päihitti myös tämän ikisuosikkireseptini. Se löytyy täältä.

  
2014 väsäsin ensimmäisen pikeerikuusen piparitalon pihaan.


Uunidonitsivillitys alkoi keväällä 2015. Kaupat eivät tienneet tähän varautua ollenkaan, ja donitsipellit pääsivät loppumaan monista paikoista tyystin. Tässä alla ensimmäiset omat donitsini.


Aarrearkku-kakku vuodelta 2015.


Mulla on ikuisuusprojekti, nimittäin saada korvapuusteista joskus vielä täydellisiä. Se päivä ei ole vielä tähänkään päivään mennessä koittanut.

 
Kinuski-piparihyydykekakusta tuli hitti jouluna 2015.


Ensimmäinen mustikkaseeprani, joka muistutti enemmänkin punakaalia.


Viiden vuoden jälkeen ruusut näyttävät vihdoin ruusuilta.


Salted caramel cheesecake -piirakka sai kaikki ihmiset sekaisin ensimmäisen kerran kesällä 2016. Ja kyseessähän ei ole itse kehittelemäni resepti. Se vaan sattui lähtemään hurjaan lentoon julkaistuani tämän kuvan ensimmäisen kerran blogini Instagramissa.


Jouluna 2017 tämä lumihiutalein koristeltu kardemumma-kahvikakku ihastutti ihmisiä.


Ja on tällä piparkakkutalojen sarallakin tapahtunut jotain kehitystä, jos vertaa tätä viime vuonna tehtyä tuohon alussa olleeseen 11 vuotta sitten tehtyyn taloon :D


Ja laitetaan vertailun vuoksi tähän vielä yksi näistä viimeisimmistä kakuistakin.

 
Tässä nyt muutamia poimintoja näiden 10 vuoden varrelta.

Nämä ovat olleet upeat 10 vuotta. Bloggaaminen jatkuu edelleen ja tilausleipomotoiminta jatkuu edelleen. Tilausleipomotoiminnan aloittaminen juuri tänä vuonna on ollut täydellinen tapa juhlistaa blogin pyöreitä vuosia, ja samalla omianikin. Sen suuremmin en aio kuitenkaan juhlia, enkä ota koskaan tällaisista mitään stressiä että nyt pitäis olla paljon sitä ja paljon tuota. Rakastan arkea ja sen pieniä iloja. Mutta jotain herkkua kuitenkin leivoin, tottakai. Sen verran voin paljastaa, että siitäkin löytyy Daimia ;)

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti, se on aika hurja saavutus, sillä tästä tulikin aika pitkä postaus! ♥